perjantai 22. toukokuuta 2015

Pelottaa, onneksi

Niinkin puuduttavassa ympäristössä kuin pääsykoemateriaalien äärellä täytyin yhtäkkiä elämästä. Viime päivien tai jopa viikkojen jatkuva pieni jännitys on raastanut hermoja, mutta äsken ymmärsin, miten mahtavaa se on. Miten ihanaa ja elävöittävää on olla positiivisella tavalla peloissaan ja tietämättä tulevaisuudesta.

Seesteiselle, varmalle onnelle on aikansa ja paikkansa, ja se toki tuntuu äärettömän hyvältä, mutta tämä sähkö, kihelmöinti ja epävarmuus ovat jotakin, mikä leimaa vahvasti juuri tätä ikää ja elämänvaihetta. Sitä saa varmasti kokea sännöllisinä annoksina myös myöhemmin elämässä kohdatessaan muutoksia, mutta en usko että aivan samalla tavalla. Aloin nauttia siitä, miten hereillä mieli on. Että saa jännittää ja olla epävarma. Ettei tarvitse olla aloillaan. Vanhempana levottomuuden puuttumisesta moni tuntuu olevan kiitollinen. Ei kai tämä ikuisesti kestä eikä tätä ikuisesti jaksa, siksi kannattaa hykerrellä innostuksessa ja jännityksessä nyt täysin rinnoin.

Tuskissani nautin nyt siitä, että kaikki on avoinna, että saa haaveilla ja jännittää, kun ei ole ihan varma missä seikkailee ja millaista elämää viettää vain muutamien kuukausien päästä. Pään sisäistä sukkulointia unelmien ja pettymyksen pelon välillä. Inhoan ja rakastan tällaisessa vireystilassa oleilua. Tämän oivalluksen jälkeen ennemmin rakastan, tai siihen ainakin pyrin.





/ Pahoittelen mahdollista epäjohdonmukaisuutta tai kliseisyyttä, kirjoitin tämän muutamien minuuttien aikana hetken huuruissa.

4 kommenttia:

  1. mihin olet hakenut opiskelemaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viestinnän kokeessa Helsingissä kävin tuossa reilu viikko sitten! Yritin sinne ekaa kertaa, joten luultavasti edessä on syksyllä mm. reissaamista opiskelun sijaan. Kumpikin vaihtoehto tuo uusia tuulia ja jännitystä, siitä nämä fiilikset!

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu, tulee elävästi mieleen omat fiilikset kolme vuotta sitten keväällä. :)

    VastaaPoista