sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

On the road

Tätä kirjoittaessani sade ropisi ikkunalasiin kovempaa kuin pitkään aikaan. Kuulin myös kesän ensimmäisen ukkosen jyrähtelyä. Onneksi aiemmin tällä viikolla länsirannikon aurinko jaksoi kuitenkin paistaa - ainakin kolme ensimmäistä päivää. Minulla, Siirillä ja Eevalla oli neljä päivää auto alla, kaasukeitin takakontissa, sekä Suomen kesän vaatimaa vaatevarustusta (villapaitoja, sukkahousuja, huppareita...) laukut täynnä. Toivottavasti seuraava telttaviikonloppu Seinäjoella sujuu lämpimämmissä tunnelmissa.

Mahtava matkaseurani. Eväskori pursuilee maittavaa retkimuonaa, kuten es-nuudeleita.

Ah, Yyteri. Muistan ihastuneeni tuohon paikkaan jo lapsena - ihan kuin olisi ollut ulkomailla! Samat fiilikset nousivat pintaan nytkin. Vaalean hiekan ja havupuiden kontrasti, ihmiset vain ja ainoastaan lomatuulella, aaltoileva meri ja pitkä, kaunis rantaviiva. Yyterissä jalanjäljet alkavat tuulen voimasta hioutua pehmeiksi heti, kun on jalkansa hiekalta nostanut. Harmonisen tunnelman rikkoivat vain hullut lokit, joiden ryhmähyökkäyksen kohteeksi jouduttiin...




Matkalaisten hymy herkässä.



Sisämaan asukin on hyvä silloin tällöin matkustaa meren äärelle. Jyväskylässä saa kyllä jatkuvasti olla järvien ympäröimänä, mistä olen erittäin kiitollinen, mutta merellä tuoksuu ja tuntuu aivan erilaiselta. Paremmalta? Siitä en tiedä, ainakin uiminen on lämpöisissä lätäköissä minusta mukavampaa kuin tuossa Suomea ympäröivässä kylmyydessä. Merellä on kuitenkin omalaatuinen tunnelmansa. On hassua, miten se saakin niin vaivatta lähes aina tietynlaiseen olotilaan, jossa on niin helppo olla.

Surkuhupaisa todiste siitä, miltä kesäinen road trip pohjolassa näyttää. Tätä illallista seurasi helvetillinen telttayö tuulisella Raumalla, joka näin jälkikäteen vain naurattaa. Sääolosuhteista huolimatta oli ihanaa. Niin simppeliä ja mukavaa. Ja auringonpaisteesta sai olla kiitollinen.


Parhaat hetket tapahtuivat pikkuteillä, kun loputon valtaväylien kuusimetsä vaihtui erilaisiin mökkeihin ja puutarhoihin, odottamattoman kauniisiin poukamiin ja kirmaileviin peuroihin. Kamera tuli muuten kaivettua esiin lähinnä luonnon helmassa ja evästauoilla. Instagramista löytää kuvia samoilta päiviltä, vähän eri näkökulmasta.

Nyt lähden hätyyttelemään unenpuutteen houkuttelemaa flunssanpoikasta jälleen yhdellä jättimukillisella vihreää teetä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti